Näyttelijä Annina Rokan vetämänä Teatteri Quo vadis on aloittanut kuluvana vuonna työn, jossa
sadutusmenetelmää ja improvisaatiota käyttäen kerätään ja muokataan lasten ja ikäihmisten omia tarinoita ja ideoita esityksiksi. Työssä hyödynnetään esittävän taiteen, musiikin, teatterin ja tanssin mahdollisuuksia ihmisten kohtaamisessa sekä heidän elämäntarinansa kunnioittamisessa.
Sadutus
Sadutus on suomalainen menetelmä, jossa henkilöä pyydetään kertomaan satu tai tarina. Se kirjataan sana sanalta ja luetaan sen kertojalle kirjaamisen jälkeen. Siinä saduttaja, joka kirjaa tarinan, asettuu kuuntelemaan kertojaa, antaa aikaansa ja osoittaa kiinnostusta ja arvostusta tarinankertojan ajatuksille. Oman äänen arvokkaasti esille saaminen on omiaan nostamaan kertojan itsetuntoa. Hän näkee, että hänen ajatuksillaan on merkitystä ja muut arvostavat niitä. Omaelämänkerralliset tarinat ja arkielämän ajan myötä muuttuneet rutiinit ovat tärkeää informaatiota jälkipolville. Niiden välittäminen jutustellen, tarinaa punoen, laulaen ja kuvittaen on ikiaikaista ja tärkeää. Aito ihmiskontakti, kuunteleminen ja empatiakyky kasvavat.
Menetelmä
Projektissa kerätään tarinoita ja pyydetään kertojalta lupaa tehdä hänen tarinastaan dramatisointi, laulu, tanssi tai kuva. Lähtökohtainen työskentelymetodi on improvisoida yhteisössä ryhmän ja kanssataiteilijan, esimerkiksi tanssijan tai muusikon kanssa. Elävässä yhteisessä tilanteessa hyödynnetään draaman erilaisia pelejä, leikkejä ja harjoitteita.
TariNoita voi toimia notkeasti lyhyelläkin varoitusajalla. Taiteelliselle tiimille se on tyyliltään aina urakka. Kahdella harjoituksella valmistetaan tarinankeruu-tapaamisessa kerätystä materiaalista runko, joka improvisoinnin avulla esitetään nopeimmalla aikataululla jo parin kolmen päivän päästä kertojalle ja hänen yhteisölleen. Jo kerättyä materiaalia voidaan hyödyntää ja koota niistä esityksiä eri tilaisuuksiin. On paljon mahdollista, että joku tarina kasvaa lyhytelokuvan aiheeksi tai jostain kokonaisuudesta halutaan muokata kokonainen teatteriesitys valoineen lavasteineen.
Osa tarinoista jatkaa kulkuaan, kertojan siihen suostuessa, seuraavaan paikkaan, kaupunkiin tai maahan. Näin terveiset ja tarinat ihmisiltä ihmisille matkaavat olomuotoaan muutellen paikasta toiseen. Ydin on inhimillisyydessä ja kaikkia koskettavien perusasioiden, elämän suurten kysymysten, käsittelyssä pienten henkilökohtaisten kokemusten pohjalta. Näyttelijä tai muu taiteilija yhteisössä toimii tarinansaattelijana, keskustelijana, juontajana ja johdattelijana tilanteen mukaan keskittyen siihen, mistä yleisö tai kanssataiteilija inspiroituu.
Annina:
Lähtökohtainen työskentelymetodini on improvisoida tekstin pohjalta muusikon kanssa. Tarinankertoja ja hänen lähipiirinsä näkevät seuraavassa tapaamisessa millaisen heijastuspinnan hänen tarinansa ammattitaiteilijoissa on saanut aikaiseksi.
Tämä on upea tilaisuus yhteisölliseen ja taiteelliseen toimintaan. Homma on alkanut mukavasti ja olen kiitollinen kaikille omaa elämäänsä raottaneille tarinankertojille. Jokaisella meistä on kyky kertoa tarina, ja kun sen kirjaa ylös ja välittää sen tunnelman, minkä se ja tarinankertojan kohtaaminen on saanut aikaan, ovat esitykset tähän asti olleet tunteita herättäviä.
Tarinoita kerätessämme otamme huomioon yksityisyyden suojan ja hoitoetiikan, jos vierailemme hoivalaitoksissa. Keräämme tarinoista ja valokuvista laminoidut A4 kokoiset muistot annettavaksi tarinankertojille ja kopiot meille taiteilijoille. Meille ne toimivat nuotteina, joista voimme kerätä kulloiseenkin tilaisuuteen sopivan kokonaisuuden. Luvat kuvien käyttöön ja tarinoiden edelleenkertomiseen kysytään kirjallisesti. Kysymme myös, haluavatko tarinankertojat nimensä kerrottavan vai ei. Pääsääntöisesti ihmiset haluavat kuvansa ja nimensä näkyvän ja tulevanjulki. Niin kannattaakin, sillä jokainen tarina on tärkeä.
